DONITSEISTA JA KOMPROMISSEISTA

do2 Donitseissa on aina ainakin kaksi osaa: kuorrute ja itse taikina. Mutta, jotta ne maistuisivat joltakin, saisivat hieman lisää sitä särmää, niiden pitää hyväksyä joukkoon myös mustikat. Mustikat vievät ehkä taikinan yhtäläisyyden, täydellisyyden ja samanlaisuuden, mutta kuitenkin ne kaikki yhdessä voivat olla onnellisia ja parempia. Kyse on nimittäin kompromisseista.
do5 Pohdin yksi ilta, kuinka mustavalkoinen tyyppi olen. Tai siis joskus olin. Ennen ajattelin, että asiat tehdään joko-tai; täysillä tai ei ollenkaan. Ja kun tähän yhtälöön lisää vielä perfektionistin luonteenpiirteen, kortilla on todellakin vain kaksi puolta. Ei siinä mitään, tykkään edelleenkin syventyä asioihin täysillä ja nautin täydellisestä lopputuloksesta. Ikävää vaan on, ettei sitä perfect-jälkeä aina tule. Tai oikeastaan aika harvoin, sillä elämä on sellaista, epätäydellistä ja yllättävää. Samaan aikaan voi nauraa kyyneleet silmissä, ei tarvitse joko itkeä tai nauraa. do1 Olin sinä iltana ihan vähän ylpeä itsestäni, noin periaatteessa. Olen huomannut, että monessa asiassa kannattaa lisätä taikinaan ne mustikat, silloin pystyy rentoutua hieman enemmän ja saa aikaan ehkä jotain parempaa. Ainakaan ei tarvitse stressata ihan kaikesta turhasta.
Koska tahdon aina oppia uuttaa, kompromissit ovat juttuni nyt. Kompromissit antavat jotain sellaista,  mitä joko-tai -asenne ei anna. Uutta ja yllättävää. Suositaan siis kompromisseja, vaikka ne joskus tuntuvat oikukkailta. Ei saa pelästyä, vaan pitää antaa mahdollisuuksille, joista ei vielä edes tiedä, tilaisuus toteutua.
do3 Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä uunissa paistettavia donitseja. Näistä tuli aivan ihania, meheviä, sopivan makeita ja herkullisia. Rakastuin.

Mustikka-donitsit, 12 kpl

taikina:

3 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1,3 dl ruokosokeria (luomu)
1/4 tl suolaa
1 1/4 dl kermaviiliä
2 kananmunaa
1/2 tl vanilja-aromia
25 g sulatettua voita
125 g (pakaste)mustikoita

kuorrute:

vajaa 2 dl tomusokeria
2 rkl maitoa
1 tl vanilja-aromia
(itse tein kuorrutteen ihan mututuntumalla, en ainemääriä katsoen)

How to:

Lämmitä uuni 190 asteeseen. Voitele 12-paikkainen donitsivuoka voilla.
Sekoita jauhot, leivinjauhe, sokeri sekä suola keskenään. Tee kulhon keskelle kuoppa.
Sekoita kannussa (jäähtynyt!!) voisula, kermaviili, munat ja vanilja-aromi. Kaada ne kuoppaan.
Sekoita taikina puulastalla tasaiseksi ja lisää jäiset mustikat nopeasti joukkoon käännellen. (ettei taikina värjäydy!)
Jaa taikina teelusikoiden avulla vuokiin ja paista n. 12 - 15 min. (Donitsien tulee tuntua sormilla painettaessa kimmoisilta, olla kohonneita ja kullanruskeita)
Anna donitsien jäähtyä vuoassa n. 5 min. ja kumoa ne leivinpaperin päälle. Anna jäähtyä lisää.
Tee kuorrute sekoittamalla kaikki ainekset keskenään tasaiseksi. Lusikoi kuorrutetta donitsien päälle, antaen sen valua reunoille ja anna kuorrutteen kovettua.
Enjoy! And fall in love.


do4 Meillä kaikki rakastuivat näihin donitseihin! Uusintaa pyydettiin jo tulevalle viikonlopulle... Mikäs siinä, sillä näitä on kivaa leipoa ja ihanaa syödä!

(alkuperäinen ohje: Donitsit-kirja (Love Food), Gummerus Kustannus Oy, 2014, sivu 38)

2 comments

  1. Niin ihana postaus Elsa! <3 Olit tosi kivasti yhdistänyt aluksi ihan ''perus''reseptiltä vaikuttavaan juttuun syvällisemmän pohdiskelun. Se teki tästä postauksesta niin eheän, sellaisen kokonaisen, ja myös joukosta erottuvan :) Kirjoitat todella taitavasti. Voi että, voin niin samaistua tuohon joko-tai -ajatteluun, josta kirjoitit. Niin tuttu tunne.. Mutta olet kyllä ihan oikeassa, että joskus pitää vähän ''höllätä'' ja tehdä kompromisseja.
    Ja itse resepti oli oikein kivan oloinen. Plussaa sitä, ettei näitä donitseja tarvitse uppopaistaa. Voisin kokeilla tätä niin, että korvaisin vehnäjauhot gluteenittomilla, ja laittaisin vaikka vähän psylliumia tuomaan sitkoa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon ihana Lempi! <3
      Toivottavasti pidät donitseista, jos päätät kokeilla! ;-)
      Ihanaa viikonloppua!

      Delete

Kiitos kommentistasi!